Kennel Furfiina
Griffon Belge/ Griffon Bruxellois/ Petit Brabancon

Tervetuloa kotisivuille!


Pienestä tytöstä lähtien olen rakastanut eläimiä, ulkoiluttanut kaikkien mahdollisten tuttujen, naapurien ja ei niin tuttujenkaan koiria. Lapsuudenkotiini en saanut koiraa koskaan, muiden perheenjäsenten allergioiden vuoksi. Koiran salakuljettaminen kotiin huomattiin hyvin nopeasti :) Päätin, että heti kun muutan omaan kotiini, otan koiran. Kun ikää tuli 18 vuotta, tuli muutto ajankohtaiseksi ja lemmikkieläinkaupassa käydessäni osui silmiini myynti-ilmoitus. Ilmoituksessa koreili ihana musta karvapallo, siitä ilmoituksesta lähti tietysti myyjän tiedot mukaan ja ei aikaakaan, kun olin jo matkalla tutustumaan pentuihin. Kyseessä oli siis Papa Hacedor´s kennel ja newfoundlandinkoirat. Yksi narttupentu tuli varattua ja siitä alkoi elämä, koirien täyttämänä. Nöffi-Oona oli elämäni koira, sen jälkeen on tullut leonberg-mix ja pyreneittenkoira. Näistä kaikista on jo aika jättänyt.

Mutta mistä tuli griffon....  Olen pitänyt aina isoista ja karvaisista koirista. Siihen tarvittiin pikkukoiraa vuosia toivonut vanhin tyttäreni ja ajatukseni siitä, että minun lasten ei tarvitsisi itkeä sitä, ettei saa eläimiä. Niin  vahvana on se muisto mielessä, kuinka surin aina sitä etten saanut omaa koiraa. Tämä oli nyt minun heikko kohta, joho ei paljon tarvinnut tökkiä.

Koirakirjoja katseltiin usein, toiveita oli monenlaisia. Ei liian vilkas, mutta silti reipas, ei liian työläs turkki jne. Sitten tuli eräät markkinat ja yllättävä kohtaaminen, jonka jälkeen tiesimme mitä halusimme. Näimme pienen mustan koiran markkinoilla, joka oli rodultaan griffon belge. Tuo pikkukoira oli täynnä virtaa, tunki syliin ja nuoli sekä minun, että lasten naamat. Koskaan aiemmin en ollut vastaavaa rotua nähnyt, vaikka koiranäyttelyitäkin olin kierrellyt jonkin verran. Alkoi hirveä metsästys kasvattajista ja tiedon hamstraaminen rodusta. Ikäväkseni sain huomata, että griffoneita syntyi harvakseltaan ja melkein kaikki suunnitellut pennutkin olivat jo pitkästi ennalta varattuja. Kasvattajien sivustoja tuli seurailtua aktiivisesti ja yhteydenottoja laitettiin. Sitten se osui silmiin.. Kuva mustasta pennusta, lähikuva kasvoista ja kuvan ohessa viesti: peruutuksen vuoksi vapaana! Ja se oli siinä. Ulla-Miisa haettiin lapsilta kaikessa hiljaisuudessa. Aamulla, kun heräsivät oli koiravauva vieressä. Voi sitä onnellisten ilmeiden ja hymyjen määrää. Tästä se lähti :)

Tämä kuvaus on meidän perheen tekemä. Asumme seinäjoella, meidän pieni perhe,  minä eli Sanna, 2 tytärtä ja poika. Me olemme valittua ihmisjoukkoa, arvokkaassa roolissa, koiriemme palvelijat ;)

Ensilumi