Rotukuvaus ja määritelmä

Suomeen tulivat ensimmäiset belgiangriffonit jo 1920-luvulla, mutta sittemmin kanta hävisi. Kasvatus alkoi uudelleen 1950-luvun lopussa. Belgiangriffoni on hyvin vanha rotu, jota aikoinaan käytettiin hevostalleissa rottakoirana. Rotu oli kuolla sukupuuttoon ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta kasvatus vauhdittui uudelleen 1920-luvulla. Seurakoira siitä tuli viime vuosisadan lopulla.

Belgiangriffon jakautuu kolmeksi eri rotumuunnokseksi, jotka ovat:

  • griffon belge, karkeakarvainen
  • griffon bruxellois, karkeakarvainen
  • petit brabancon, sileä ja lyhytkarvainen

Ensiksi mainitut eroavat toisistaan värin perusteella: griffon bruxellois on punaruskea ja griffon belge musta, mustanpunainen tai musta punaruskein merkein.

Kaikki kolme muunnosta ovat luonteeltaan uteliaita ja valppaita. Rakenteeltaan ne ovat tiiviitä ja vankkoja. Säkäkorkeutta ei ole määritelty, muuta painon tulee olla 3,5-6 kg.

Turkinhoidossa säännöllinen harjaus riittää. Karkeakarvaisen turkki nypitään pari kertaa vuodessa. Joillekin yksilöille karvanlaadusta riippuen saattaa onnistua myös ns. turkin rullaus, joilloin trimmausta on useammin, mutta turkki on silloin aina näyttelykunnossa. 

Erityistä huomiota griffoneilla tulee kiinnittää säännölliseen silmien puhdistukseen.

Runsaasti lisää tietoa rodusta löydät rotuyhdistyksen sivuilta ylläolevasta linkistä
© 2019 Worlds Collide. Kaikki oikeudet pidätetään.
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi!